Olen jo vanha vankilakonkari. Ainakin tapaamisten perusteella. Osa vartijoistakin tervehtii kuin vanhaa tuttua. :) Viikonloputkin alkavat rytmittyä tapaamisten mukaan.

Avomiehelleni ei suostuttu kirjoittamaan lähetettä päihdekartoitukseen, vaikka tämä on käyttänyt suonensisäisesti huumeita jo 6-vuotta. (?) Eikä hän myöskään saa lähetettä Psykiatriseen vankisairaalaan ADHD-testeihin, perusteluna oli se että hänen tuomio (3kk) on liian lyhyt!

"Rikollista elämäntapaa pyritään kääntämään normaalimmaksi erilaisten toimintaohjelmien (Antiriippuvuudet® inforyhmätoiminta - Suuttumuksen hallinta - , Cognitive Skills -kurssi) ja Oma -kurssin avulla. Lisäksi vankilassa on kahdeksanpaikkainen päihdekuntoutumisosasto, jossa vankia tuetaan mm. päihteettömyyspyrkimyksissä ja kuntoutumissuunnitelmien laatimisessa."

Lainaus on Rikosseuraamuslaitoksen nettisivuilta. Tarkoittaako tämä siis sitä että VAIN päihdekuntoutusosastolla vankia tuetaan päihteettömyyspyrkimyksissä ja kuntoutumissuunnitelmien laatimisessa? Eihän siinä ole mitään järkeä että mies jonka impulssikontrolli on nolla päästetään vapauteen ilman minkäänlaista jatkohoitosuunnitelmaa. Sehän tarkoittaa että suuriin osa vangeista päästetään vapauteen ilman minkäänlaisia tukitoimia, oletetaan että "kyllä se pärjää" ja sitten ihmetellään kun rikoksenuusijat palaavat uudestaan ja uudestaan suljettuihin vankiloihin.

Olen kuitenkin saamassa vihdoin ja viimein tahtoni läpi. Kirjoitin sähköpostia Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärille, joka neuvoi minua kirjoittamaan kyseisen vankilan lääkärille. Joten minä kirjoitin hänelle ja kerroin avomieheni taustoja ja toivoin että hän voisi auttaa meitä. Nyt siis jännityksellä odotan mitä tuleman pitää. Onneksi myös vankilan päihdetyöntekijä soitti minulle ja selvitin asiaa myös hänelle. Vielä pitäisi keskustella psykologin kanssa avomieheni tilanteesta.

Näköjään jotain alkaa tapahtumaan jos osaa vaatia oikeita asioita. Mutta miten käy niiden jotka eivät osaa tai pysty vaatimaan kunnon hoitoa tai palveluita?